Ayrton, Senna ja Nessa

Koti    Mirva  Senna  Ayrton Nessa  Tuloksia   Kuulumisia   Kuvia   
Mirva


Olen onnellinen Ayrtonin, Sennan ja Nessan omistaja, Mirva Tahvanainen. Asumme meren rannalla Itä-Helsingissä, Jollaksessa.

Ensimmäinen oma koirani oli Newfoundlandin koira uros, Hemmo. Hän eli 12,5 vuotiaaksi, vaikka sairastikin paljon. Hemmolla oli lisäksi huonot lonkat, jotka vanhemmiten vaivasivat. Mutta aivan ihana koira, vaikka terveys ja luonne vähän vaikeita olivatkin. Uutta nöffiä en uskaltanut ottaa rodun terveystilanteen takia.

Perheessäni on ollut 80-luvulla lampuri, joka tuli meille 3-vuotiaana vahingossa. Myös hänellä oli huonot lonkat ja seurattuani näitä paria koiraa kotona sekä lähipiirin monia muita huonolonkkaisia, on lonkkaterveys minulle hyvin, hyvin tärkeä asia.

Seuraavaksi roduksi etsin jotain vähän terveempää ja kevyempää. Vuonna 2000 päätin, että seuraava koirani on vanhaenglanninlammaskoira. Ja rotuvalintaan olen todella tyytyväinen.

Sennan varasin kesällä 2004 ja sain hänet kotiin keväällä 2005. Ayrtonia olen ensimmäisen kerran kysellyt elokuussa 2006 ja hän saapui kotiin kesäkuussa 2007. Joten kauan olen kumpaakin odottanut, mutta hyväähän kannattaa odottaa.

Nessaa odotin vielä kauemmin, toivon narttupentua jo marraskuussa 2010 syntyneistä Ayrtonin ja Veeran pennuista, mutta silloin tuli jälleen 5 urosta. Vihdoin kesällä 2011 Helmi synnytti Ayrtonin ensimmäisen ja ainoan narttujälkeläisen, joka tietenkin tuli kotiin isänsä luo.

Sennalta on leikattu kohtu ja munasarjat keväällä 2007, kun hänellä jäi juoksu päälle. Eläinlääkäri sanoi heti, ettei tämä koira ole missään nimessä jalostuskoira, joten leikkautin ennenkuin tuli isompia ongelmia. Ja vakuutusyhtiö oli päätöksestäni samaa mieltä ja korvasi tutkimukset ja leikkauksen.

Ayrtonia kysellessäni kyselin kyllä narttua, mutta kun pentueeseen syntyi vain yksi narttu (olisin saanut tokan) kasvattaja kysyi: "Etkö ottaisi urosta, nyt kun Sennakin on leikattu" Yhden yön mietin ja päätin ottaa uroksen, koska halusin juuri Rubyn pennun.

Nartulle olisi ollut nimi valmiina, mutta uroksen nimeä en ollut edes ajatellut. Mutta ei ollut oikeastaan vaihtoehtoa. Kun Sennan nimi kerran on Senna ja hän on sen saanut formulakuljettajan mukaan, niin tottakai uroksesta tuli Ayrton.

Ayrtonilla oli laskettu syntymäaika 1.4. ja koko ajan toivoin, että menee 2 päivää yliaikaiseksi niin molemmilla koirillani olisi sama syntymäpäivä. Ja kun näin sitten tapahtui, yksi kaveri sanoikin, että tuo pentu on minulle tarkoitettu. En vain itse aiemmin tiennyt, että se on uros.

Kun Nessa vihdoin syntyi, Ayrtonin kasvattaja naureskeli, että onpa erikoinen tapa saada narttu itselleen. Ensin pitää ottaa uros ja sitten odottaa vielä kolmatta pentuetta ennen kuin se narttu sieltä vihdoin syntyy.

Nyt on perheeni täysilukuinen ja tällä kokoonpanolla mennään toivottavasti pitkään.

Elämääni kuuluu tällä hetkellä vain töitä ja Ayrton, Senna ja Nessa. Olen hyvin tyytyväinen elämääni.

Kennelnimi Pörröpään minulle on myönnetty joulukuussa 2011. Minulla on yksi sijoitusnarttu Grey Coats Pick Of The Bunch "Iita" kasvamassa Hauholla Tiian luona. Mitään pakottavaa tarvetta kasvattajaksi ei ole, mutta mikäli jompikumpi näistä nartuista on kaikkea sitä mitä lampurilta toivon ja odotan, kenties joskus syntyy Pörröpään pentuekin.

Mirva

mirva.tahvanainen@saunalahti.fi

Kotisivu